Kategoria: Mielipidekirjoitus

Jonoista hoitoon

Hallitus perusti hyvinvointialueet, joille siirrettiin vastuu sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Tosiasia on, että hallinnon tasojen lisääminen ei itsessään lyhennä yhtäkään jonoa tai paranna palvelun laatua. Uudistuksissa haettujen ”leveämpien hartioiden” sijaan olemme saaneet lisää hallintoa, rajoituksia ja palveluiden ideologista keskittämistä julkiselle sektorille. Uudistuksen häviäjiä ovat jonoissa kärvistelevät potilaat, veronmaksajat ja hoidon laatu.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisessä tulee keskittyä hallinnon karsimisen ohella järjestöjen ja yritysten mukaan tuomiseen palvelutuotantoon. Esimerkiksi suomalaisten enemmistön kannattama valinnanvapaus ja asiakkaiden tarpeiden mukaisten palveluiden kehittäminen on saatava takaisin sosiaali- ja terveydenhuollon keskiöön. Valinnanvapautta lisäämällä meillä on mahdollisuuksia turvata lähipalvelut niitä eniten tarvitseville.

Sote-uudistuksen jatkotyössä on kehityttävä hallinnon sijaan ihmiseen. Palvelut tulee tuottaa laadukkaasti ja kustannustehokkaasti, jotta niitä riittää kaikille tarvitseville. Ihmisten mahdollisuus valita palveluntarjoaja mm. palvelusetelijärjestelmän avulla kirittää hyvinvointialuetta järjestämään palvelut laadukkaasti ja saavutettavasti. Palveluiden jatkuva parantaminen on ennen kaikkea palveluiden käyttäjien etu. Ei ummisteta silmiä siltä valtavalta asiakastiedolta, joka tällä hetkellä on järjestöjen ja yritysten käsissä, vaan otetaan käyttöön palvelualoite, jotta edellä mainitut saavat ehdottaa palvelujen tuottamista uudella tavalla.

Läpinäkyvyyttä on lisättävä koko sotesektorilla. Eri hyvinvointialueilla tehdyt ratkaisut on saatava vertailukelpoisiksi, jotta saadaan helpotettua hyvien käytäntöjen leviämistä. Sama läpinäkyvyyden ja vertailukelpoisuuden lisääminen on tehtävä myös hyvinvointialueiden sisällä eri palveluntuottajien välillä.

Keinot kilpailun lisäämiseksi sotesektorilla ovat testattuja ja olleet monin paikoin käytössä jo vanhastaan. Niiden valtakunnallinen käyttöönotto jokaisella hyvinvointialueella on avain parempiin sotepalveluihin ja kustannusten kasvun hillitsemiseen. Esimerkiksi pienempienkin järjestöjen ja yritysten mukaan tuloa kilpailutuksiin voidaan edistää hankintoja pienempiin osiin pilkkomalla. Näin hyvinvointialue voi suurena yhteisten verovarojen käyttäjänä kantaa vastuuta myös alueensa kokonaisvaltaisesta elinvoimasta.

Sanna Pitkänen
aluevaltuutettu
TYKS-sairaalalautakunnan jäsen
toimialapäällikkö, maatalousyrittäjä

Anna mun kaikki kestää

Hyvinvointialueen toiminnan aloitus on vain askeleen päässä. Tulevana sunnuntaista 1.1.2023 alkaen sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut varataan toistaiseksi vanhoista, tutuista puhelinnumeroista. Henkilökunnan palkkalaskelmasta löytyy kuitenkin uusi maksajatieto, samoin asiakkaan käyntimaksun laskusta. On meille kaikille uutta ja vanhaa, tuttua ja uutta opittavaa. Edelleen kysytään kärsivällisyyttä ja muutoksensietokykyä niin asiakkaalta, kuin henkilökunnaltakin. Työvoimapula sekä muut palvelujen tuottamiseen liittyvät ongelmat eivät häviä toimijan nimeä vaihtamalla.

Miksi tämä kaikki pitää kestää? Uudistuksen merkitystä on avattu vuosien saatossa laajasanaisesti lähes kyllästymiseen asti. Sote-uudistus on yksi Suomen historian merkittävimmistä hallinnollisista uudistuksista, joka koskettaa käytännön tasolla lähes meidän kaikkien suomalaisten arkea. Sote- ja pelastuspalvelujen uudelleen järjestelemisellä on hyvin monitahoiset tavoitteet, joissa onnistuminen voi auttaa meitä säilyttämään keskeisiä osia hyvinvointiyhteiskuntamme perusperiaatteista.

Miltä uudistukselle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen näyttää meidän sekä seuraavien sukupolvien silmin? Onnistuessamme toteuttamaan uudistukselle asetetut tavoitteet, pystymme turvaamaan yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelut ihan kaikille hyvinvointialueen asukkaille. Olemme parantaneet palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta koko hyvinvointialueen alueella. Olemme pystyneet kaventamaan väestöryhmien hyvinvointi- ja terveyseroja. Olemme ratkaisseet ammattitaitoisen työvoiman saantiin liittyvät ongelmat. Olemme löytäneet keinot vastata ikääntymisen ja syntyvyyden laskun aiheuttamiin haasteisiin. Hyvinvointialueen tehtäviin liittyvien kustannusten kasvu on saatu kuriin.

Uudistuksesta päättämiseen kuluneesta ajasta voi päätellä, ettei uudistuksen toteuttaminen tule olemaan juuri sen nopeampi prosessi. Tulevien vuosien aikana saamme nähdä ja kestää vielä paljon. Koko kehityskaaren, sote- ja pelastuspalvelujen uudelleensyntymän. Ja uskon, että me haluamme nähdä ja kestää sen, koska haluamme pitää kaikki suomalaiset mukana. Haluamme antaa lapsille ja nuorille tasavertaiset mahdollisuudet hyvinvointiin ja turvalliseen tulevaisuuteen. Haluamme mahdollistaa työikäisten jaksamisen ja sujuvan arjen. Haluamme kantaa huolta oman työuransa päättäneistä ja mahdollistaa arvokas, mahdollisimman toimintakykyisenä ikääntyminen.

Emme vielä tiedä olemmeko nyt sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisvastuun siirtyessä uudistuksen puolimatkan krouvissa vai vasta menossa sitä kohti, mutta vauhti kiihtyy. Vauhdista huolimatta tarvitaan isoja, kauaskantoisia toimia henkilöstön jaksamisen ja hyvinvoinnin turvaamiseksi. Myös asiakkaina meidän tulee pysyä kyydissä vaikkakin sitten toinen toisiamme tukien. Meille veronmaksajille ja palvelujen käyttäjille jää tässä kohtaa tärkeä rooli; on annettava alusta asti palautetta käyttämistämme palveluista eri palautekanavia hyväksi käyttäen. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta se on myös tärkeä keino kehittää toimintaa tavoitteita kohden mahdollisimman kustannustehokkaasti ja asiakaslähtöisesti.

Hyvää uutta vuotta toivotellen,
Sanna Pitkänen
aluevaltuutettu ja TYKS-sairaalapalvelulautakunnan jäsen
eduskuntavaaliehdokas (kok.)

Puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut ja viranhaltijat,
Hyvä yleisö,

Syyskuussa vahvistamaamme hyvinvointialueen strategiaan on yhdeksi  kolmesta arvosta kirjattu, että pidämme huolta jokaisesta. Lupauksemme mukaan tarjoamme laadukkaita ja yhdenvertaisia palveluja asiakkaan tarpeen ja palvelustrategiamme mukaisesti.

Nyt siirtyessämme vuoden vaihteen jälkeen yhä aktiivisemmin toteuttamaan syyskuussa vahvistettua strategiaamme on mieleeni herännyt vahva epäilys siitä, että lupaus huolenpidosta, laadukkaista palveluista ja yhdenvertaisuudesta edellyttää maaseututaustaisten aluevaltuutettujen entistä vahvempaa äänenkäyttöä.

Oman kirjauksemme mukaan vahvistamme vision toteutuminen näyttää vuonna 2026 siltä, että turvamme palvelut ja niiden tarkoituksenmukaisen saavutettavuuden sujuvilla prosesseilla. Tarjoamme palvelua oikea-aikaisesti, oikeassa paikassa ja oikeita asioita tehden. Olemme sitoutuneet myös takaamaan palvelun laadun ja turvallisuuden ympäri vuorokauden, kaikkina päivinä tarpeiden mukaan yhdenvertaisesti.

Kesäkuun kokouksessaan aluevaltuusto merkitsi tiedoksi Varsinais-Suomen alueellisen hyvinvointikertomuksen vuodelta 2021. Asiakirjassa todetaan, että palvelutarpeen ja taloudellisen kantokyvyn kannalta on olennaista tarkastella väestömäärän ohella myös väestörakennetta.

Moni valtuutettu on peräänkuuluttanut tiedolla johtamista ja siinä onkin oltava tarkkana kuin porkkana. Tilastokeskuksen laatiman väestöennusteen mukaan väestöllinen huoltosuhde eli alle 15-vuotiaiden ja 65 vuotta täyttäneiden määrän suhde 15–64 -vuotiaiden määrään heikkenee vuoteen 2040 edettäessä Varsinais-Suomessa samaa vauhtia koko maan kehityksen kanssa.

Jotta sanonta “Vale, emävale ja tilasto” ei toteutuisi hyvinvointialueemme valmistelussa ja päätöksenteossa on siis tunnustettava ja huomioitava se tosiasia, että hyvinvointialueen sisällä on suuria alueellisia eroja sekä lähtötilanteessa että tulevassa kehityksessä.

Kun Turun seudulla huoltosuhteen ennakoidaan vuoteen 2040 mennessä heikkenevän kuluvan vuoden ennusteesta 57,1:sta 60,8:aan, niin muilla Varsinais-Suomen seuduilla huoltosuhde on jo tällä hetkellä selvästi heikompi ja sen ennakoidaan heikkenevän edelleen tasolle 81,5–95,2 vuoteen 2040 mennessä.

Kun käsittelimme täällä viimeksi lokakuussa 2022 hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvien palvelujen asiakasmaksuja, moni valtuutettu puhui kauniisti yhdenvertaisuuden toteutumisesta, asukkaiden tasavertaisesta kohtelemisesta, terveyserojen kaventamisesta ja monesta muusta seikasta, jotka puoltavat palvelujen osittaista tai kokonaista maksuttomuutta.

Asian esittelytekstissä kerrottiin Varsinais-Suomen sosiaali ja terveydenhuollon asiakasmaksutuottojen tulevan olemaan ennakkoarvioiden mukaan noin 144 miljoonaa euroa vuodessa. Tätäkin tuloa voi halutessaan vähätellä, kuten valtion velkaa.

Tosiasia on kuitenkin se, etteivät asiakasmaksut todellisuudessa ole suurin este palveluihin hakeutumiselle tai palvelujen saavutettavuudelle. Yhdeksi todelliseksi esteeksi palvelujen saamiselle muodostuu haja-asutusalueiden pitkät välimatkat, heikkokuntoinen tiestö, kela-taksien heikko saatavuus ja sekä niiden yhteiskunnalle, että asiakkaalle kallista hinnoittelu ja niin edelleen ja edelleen.

Meillä haja-asutusalueilla asuvien murheet tuntuvat olevan kovin vieraita suurelle osalle tässä salissa ja täysin eri mittakaavassa kuin täällä Föli-reittien varrella asuvilla.

Toivon, että jokainen aluehallituksessa ja aluevaltuustossa päättäjänä toimiva tutustuisi oman hyvinvointialueensa todellisiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin mentäessä yhä syvemmälle kohti hyvinvointialueemme toimintaa ja johtamista.

Kauniit sanat palvelujen yhdenvertaisuudesta ja saavutettavuudesta vailla todellista tietoa asukkaiden arjesta ovat kuin “Keisarin uudet vaatteet”.

Sanna Pitkänen
aluevaltuutettu

SOTE ja HYTE, ne yhteen sopii!

Alueellista sote-kehittämistä on nyt viety kohti vuoden vaihdetta laajalla hankekokonaisuudella. Hankkeet sitovat alleen joukon erilaisia palvelusisällön ja toimintatapojen kehityskohteita, joiden lisäksi Varsinais-Suomessa on käynnissä myös monia muita kuntien ja kolmannen sektorin ohjauksessa olevia sote-kehityshankkeita. Käytännön kehittämistyöhön on valjastettu satoja muutenkin kiireisiä sote-alan ammattilaisia oman työnsä ja toimensa ohessa myös Varsinais-Suomessa.

Hankkeissa syntyneet, tarkan seulan ja jatkojalostuksen läpikäyneet uudistukset eivät tule käytäntöön nappia painamalla. Sain viime viikolla kurkistaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen hanketyöryhmän aarrearkkuun ja on selvää, että kehitystyön puutteesta tämä uudistus ei jää kiinni. Vuoden vaihteen jälkeen, henkilöstön siirtyessä hyvinvointialueen johtoon kehityskuvaukset ja -suunnitelmat saavat varmasti lihaa ympärilleen ja tulemme näkemään, miten hyvinvointialue alkaa vastata uusin tavoin järjestämislain (612/2021, 4 §) vaatimukseen, jonka mukaan hyvinvointialueen on suunniteltava ja toteutettava sosiaali- ja terveydenhuolto sisällöltään ja laadultaan sellaisena kuin asiakkaiden tarve edellyttää.

Tehtäväjako hyvinvointialueen ja kunnan välillä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osalta alkaa valjeta kuntien päättäjille viimeistään nyt tulevan vuoden talousarviota valmisteltaessa. Kuntien rahoitukseen tulee vuoden 2023 vaihteesta uusi valtionosuuden lisäosa, jonka kohdistuu puhtaasti hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Jokaisen kunnan HYTE-kerroin tulee määräytymään osaksi niiden tekemän hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyön mukaan ja tällä halutaan varmistaa kuntien aktiivinen toiminta asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi myös tulevina vuosina.

Jos ajatuksena on ollut, että kunnista siirtyy kaikki SOTE-palvelut resursseineen hyvinvointialueelle niin nyt odotusarvona on, että jatkossa jokaisesta kunnasta löytyy kunnan johtoryhmään kuuluva hyvinvointikoordinaattori. Tehtävään liittyvät toteutustavat tulevat varmasti vaihtelemaan kunnan koon ja talouden mukaan, mutta työ on otettava tosissaan. Ei tosissaan HYTE-kertoimeen sidotun rahan, vaan kuntalaisten hyvinvoinnin- ja terveyden vuoksi sekä SOTE-palvelujen kantokyvyn varmistamiseksi.

HYTE-kerroin lasketaan erilaisia indikaattoreita käyttäen ja niiden avulla arvioidaan kunnan voimavarojen käyttöä ja toimia hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Tarkastuskohteista 2/3 muodostuu liikunnan, kulttuurin ja perusopetuksen puolella ja 1/3 kunnan johtamisessa. Yksi kuntajohtamista koskeva tarkastelukohde on tehtävien päätösten hyvinvointi- ja terveysvaikutusten ennakkoarviointi, joka on otettava kunnissa käyttöön vuoden 2023 alusta alkaen. Myös tarkastuslautakunnan tulee jatkossa arvioida miten päätösten ennakkoarvioinnit vaikuttavat lopulliseen päätöksentekoon ja sitä kautta kuntalaisten hyvinvointiin ja terveyteen. Näin tiedolla johtaminen nousee jatkossa myös kunnan toimintaa ja taloutta tarkastavien tarkastuslautakuntien arvioinnin kohteeksi.

Lukuisien muiden muutosten ohella nämäkin asiat tulisi siis ottaa nyt huomioon kuntien talousarvioita ja -suunnitelmia laadittaessa. Ja tuttua asiaahan tämä on, sillä kunnan tehtävänä on edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla. Näiden asioiden tulee toteutua niin strategisessa linjauksessa, kuin arjen käytännöissäkin. Kuntalaisten tukiverkko kasvaa, kun SOTE ja HYTE yhteen sopii!

Terveisin,
Sanna Pitkänen
aluevaltuutettu
eduskuntavaaliehdokas (kok)

Sata päivää h-hetkeen

Vuoden 2023 alusta lukien vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisestä siirtyy kunnilta ja kuntayhtymiltä hyvinvointialueelle ja valmistelua tehdään nyt ns. sata lasissa. Yksi Suomen historian merkittävimmistä uudistuksista astuu voimaan sadan päivän päästä tämän lehden julkaisemisesta. Resepti uudistuksen tekemiseen on annettu, mutta jauhot ovat kortilla.

Aluevaltuusto sai keskiviikkona 21.9.2022 käsiteltäväkseen Varsinais-Suomen kuntien ja kuntayhtymien selvitykset hyvinvointialueelle siirtyvistä sopimuksista, ja tähän kattaukseen mahtuvat kaikki sote- ja pelastuspalveluiden tuottamiseen liittyvät sopimukset, kuten palvelu- ja rahoitussopimukset. Siirtyvistä sopimuksista tärkeimmät koskevat tietysti avun tarpeessa olevia ihmisiä ja annettujen tietojen mukaan hyvinvointialueen järjestämisvastuulle siirtyy 49 515 yksilöä koskevaa sopimusta tai sitoumusta. Näihin sidottujen 375,5 miljoonan euron panostuksen avulla hallitaan sekä sosiaalihuolto-, vammaispalvelu-, kehitysvamma- tai muun pääsääntöisesti lakisääteisen kunnilta ja kuntayhtymiltä hyvinvointialueelle siirtyvää toimintaa, että lääkinnällisen kuntoutuksen maksusitoumuksia ja palveluseteleitä.

Hyvinvointialueen toisessa vaakakupissa ovat sopimukset ja sitoumukset, ja toisessa ulkoapäin määritellyt resurssit. Hyvinvointialueiden rahoitusvajeesta on keskusteltu julkisuudessa ja eikä sote-alan työmarkkinatilannekaan ole voinut jäädä keltään huomaamatta. Erilaisessa maailmantilanteessa laadittu rahoitusta koskeva lainsäädäntö ei istu tähän arkeen, jossa nyt elämme. Lisäksi pitkään jatkuneet nyt toteutuvan uudistuksen valmistelu, sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimapula ja työehtosopimukseen liittyvät riidat ovat saanut aikaan tilanteen, jossa aito keskusteluyhteys työmarkkinaosapuolten välillä on katkennut aiheuttaen hallitukselle tarpeen esittää lakia välttämättömän terveydenhuollon ja kotihoidon turvaamisesta työtaistelun aikana.

Hallituksen esitys potilasturvallisuuslaiksi tuo esille, että hallitus on tietoinen henkilöstön riittävyyteen liittyvistä ongelmista ja myös laista lausunnon antanut perustuslakivaliokunta on todennut, että laissa ehdotettu sääntely saattaa heikentää tilannetta. Ihanko tosi? Kyseessä on pakkolaki, joka puuttuu henkilökohtaista vapautta, ammatillista järjestäytymistä ja työtaistelutoimenpiteeseen osallistumista koskeviin oikeuksiin.

Palvelujen tuottaminen kaikille varsinaissuomalaisille vaatii noin 23 200 eri alojen ammattilaisen työpanoksen. Oman alueemme lisäksi vastaamme myös kaikkien maamme kaksikielisten hyvinvointialueiden palveluiden koordinoinnista ja olemme yksi neljästä yliopistollisesta hyvinvointialueesta. Johtajuudelta odotetaan nykyään kannustavan työympäristön, psykologisen turvallisuuden sekä luottamuksen rakentamista. Tämänhetkinen rahoitus- ja työmarkkinatilanne vie maton kaikkien sote-johtajien jalkojen alta jo ennen kuin hyvinvointialueet ovat edes päässeet aloittamaan toimintaansa. Maan hallituksen tulisi nyt olla lakkojen sijaan huolissaan koko sosiaali- ja terveydenhuollon kantokyvystä pidemmällä aikavälillä kuin potilasturvalain päättymiseen 31. päivään tammikuuta 2023 asti.

Sanna Pitkänen
aluevaltuuston jäsen
eduskuntavaaliehdokas (kok.)

Meiltä maanviljelijöiltä kysytään päivittäin kasvavaa epävarmuuden sietokykyä. Olemme tilanteessa, jossa emme voi ennakoida omaa työtämme, jaksamistamme emmekä toimeentuloamme. Huoltovarmuuden ylläpitoon liittyvä raskas taakka on harteillamme ilman, että tiedämme millä pelisäännöillä työtämme ohjataan ja valvotaan tulevana kasvukautena ja aina vuoden 2027 loppuun jatkuvalla CAP-suunnitelman toimeenpanokaudella.

Suomen viimeistelty CAP-suunnitelma on ollut komission käsiteltävä 20.7.2022 alkaen. Komission hyväksynnän odotetaan saapuvan syyskuun alussa, jonka jälkeen annetaan eduskunnalle esitykset kansallisiksi laeiksi ja säädöksiksi. Tässä maailmantilanteessa tämä on aivan liian hidas aikataulu. Lannoite- ja polttoainehankintojen, sadonkorjuu ja syyskylvöjen keskellä painivat viljelijät elävät aivan eri todellisuudessa kertoen rahoittajilleen omaa tarinaansa suomalaisesta arjesta markkinoiden ja poliittisen realismin välimaastossa.

Monen epävarmuustekijän keskellä on myös kysyttävä, onko CAP-suunnitelmamme edelleen ajantasainen? Toimeentulon kanssa painivien tuottajien arki suhteessa uusiin, osin vuoden 2021 lopulla suunniteltuihin ympäristö- ja ilmastovaatimuksiin ei välttämättä enää kohtaa toisiaan. Isänmaallisinta olisi nyt keskittää kaikki toiminta huoltovarmuutta edistäviin toimenpiteisiin, ei tuotantoa laskeviin.
Maatalouden kustannuskriisi ei ole vain maatalousalan ongelma, vaan tulevassa budjettiriihessä kaikilta hallinnonaloilta tulee löytyä ymmärtämystä niin tuottajien kuin tuotannonkin turvaamiseen. Tuottajien kaatuessa Suomi kaatuu.

Sanna Pitkänen
Varsinaissuomalainen maanviljelijä, liiketoiminnan opettaja
Eduskuntavaaliehdokas (Kok.)

Julkaistu 31.8.2022, Maaseudun Tulevaisuus

Kesän kokoustauon jälkeen jatkamme nyt matkaa kohti Varsinais-Suomen hyvinvointialuetta, eikä mikään hyvinvointialueen toimialalla tule olemaan enää kuten ennen. Odotuksista huolimatta muutoksen aiheuttajana ei ole vasta ensi askeleita hapuileva hyvinvointialue, vaan jo nyt käsillä oleva koko sosiaali- ja terveydenhuoltoalaa koskettava kriisi.

Hyvinvointialueen yhteisenä tavoitteena on rakentaa entistä paremmat ennaltaehkäisevät palvelut, sujuvammat palveluketjut sekä tarvittaessa saumattomampi pääsy hoitoon. Tavoite on asetettu ja kauniisti kirjattu, mutta tavoitteen toteutuminen vaikuttaa tuoreiden tutkimusten mukaan olevan hyvin kaukana siitä arjesta, jossa henkilöstö ja asiakkaat tällä hetkellä elävät.

Ylen 7.8. julkaiseman kyselyn mukaan kaikissa sairaanhoitopiireissä on ollut kesän aikana jonoja ja ruuhkaa aiempaa enemmän ja osasyynä tähän nähdään erityisesti hoitajamitoituksen korotukset vanhusten pitkäaikaishoidossa. Työvoimapulan vuoksi hoitopaikkoja on jouduttu vähentämään sekä julkiselta, että yksityiseltä sektorilta ja nyt potilaat saavat hoitoa mitoituksen ulkopuolella olevassa päivystyksessä olemattomia jatkohoitopaikkoja odottaen.

Vaikka kesälomien jälkeen työvoimatilanne eri toiminnoissa hiukan paranisi, niin on selvää, että hoitoketjujen palauttaminen aiemmalle tasolle tulee vaatimaan sekä pikaista, että pitkäjänteistä lisärahoitusta. Kaikki tietävät, että asialle pitäisi tehdä jotain. Mitään ratkaisua ei ole kuitenkaan kuluvankaan vuoden aikana tehty, vaikka potilasturvallisuus vaarantuu päivittäin. Onko todella tarkoitus jatkaa tällä tyylillä vuoden vaihteeseen asti, jonka jälkeen katastrofaalisessa pisteessä olevat palvelut ja uupumukseen ajettu henkilöstö siirtyvät hyvin mainostetuille hyvinvointialueen leveämmille hartioille vai heräävätkö rahakirstun vartijat hoitamaan asiaa per heti?

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) määrittelee, että jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus saada terveydentilansa edellyttämää hoitoa niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytettävissä. Olemme eläneet vuosien ajan ns. hyviä aikoja ja olemme siitä huolimatta päästäneet terveydenhuollon voimavarat tähän pisteeseen. Olemme nyt karun valinnan edessä, lisärahoitusta tarvitaan kiireellisesti tai säästämme itsemme kirjaimellisesti hengiltä. Mitä kylvää, sitä niittää. Ja se on juurikin näin.

Elokuisin terveisin,
Sanna Pitkänen
Aluevaltuuston jäsen
Eduskuntavaaliehdokas (kok)

Tehdä työtä, jolla on tarkoitus.

Hyvinvointialueelle on lainsäädännön kautta asetettu selkeä tehtävä; hoitaa jatkossa 1.1.2023 alkaen kunnilta ja kuntayhtymiltä siirtyvien palveluiden järjestäminen. Organisaatiolle asetettu tehtävä ei suoraan tarkoita sitä, että henkilöstö kokisi tekevänsä työtä, jolla on tarkoitus. Eikä sitä, että hyvinvointialueen päättäjät voisivat keskittyä olemassa olevien toimintojen ja palvelujen ylläpitämiseen muutosvaiheen tasaannuttua normaaliksi arjeksi.

Hyvinvointialue on suurelta osin samanlainen organisaatio kuin muutkin organisaatiot ja elää täysin samassa arjessa ja muutospaineessa kuin muutkin organisaatiot. Maakuntamme suurimman organisaation tulee siis menestyäkseen ja kehittyäkseen tietää mihin se on menossa (visio) ja miten sinne päästään (strategia).

Valtuustokauden alussa olemme siis aloittaneet strategian valmistelun erilaisissa työpajoissa ja seminaareissa sekä sähköisiä kyselyjä täyttäen. Osallistujia ja vastaajia on ollut kiitettävästi mukana ja viimeisimpänä on nyt valmistunut tulevalle henkilöstölle suunnattu kysely, jossa kysyttiin, millaiset arvot haluaisit hyvinvointialueelle – yhteiselle tulevalle työpaikallemme?

Arvojen miettiminen valtavien valmistelukiireiden ja henkilöstöpulan keskellä voi tuntua ylimääräiseltä työtä, mutta arvokeskustelun käyminen on ennen kaikkea yhteisen yrityskulttuurin luomista. Työhömme vaikuttavat arvot, myös ne kirjoittamattomat, kun ohjaavat joka tapauksessa työtämme hyvinvointialueen arjessa, ihan kaikilla organisaation tasoilla. Strategiatyöpajoissa on kevään 2022 aikana kiteytynyt neljä eri teemaa: asiakaslähtöisyys, henkilöstö, kehityshalu ja vaikuttavuus. Näistä teemoista haetaan nyt niitä arvoja, joihin voimme sitoutua koko organisaatiossa, niin päättäjinä, kuin henkilöstöön kuuluvina.

Saimme aluevaltuuston 22.6.2022 kokouksessa kuulla ensimmäisen strategialuonnoksen elokuussa työnsä aloittavan hyvinvointialuejohtaja Tarmo Martikaisen esittelemänä ja siinä hyvinvointialueen visioksi on luonnosteltu seuraavaa: “Olemme ammattilaisten arvostama, ystävällisin ja vaikuttavin yliopistollinen hyvinvointialue. Tuotamme yhdessä kumppaniemme kanssa terveyttä ja hyvinvointia kaikille varsinaissuomalaisille, kaksikielisesti.”

Visio, arvot ja strategia vahvistetaan tulevan syksyn aikana ja siitä ne lähtevät elämään omaa elämäänsä hyvinvointialueen sisällä tullakseen vähintään vuosittain mitatuiksi tilinpäätöksen ja tarkastuslautakunnan tarkastuskertomuksen myötä. Nyt luonnostellut arvoteemat, erityisesti asiakaslähtöisyys ja vaikuttavuus edellyttävät kuitenkin arjen tapahtumien aktiivista arviointia ja asiakaspalautteen keräämistä sekä kerättyjen tietojen hyödyntämistä seuraavassa päätöksenteossa. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta uskon sen olevan ainoa keino hallita ja kehittää näin suurta organisaatiota eteenpäin. Strategiatyönkin tulee olla työtä, jolla on tarkoitus.

Kesäterveisin,
Sanna Pitkänen
aluevaltuuston jäsen
Eduskuntavaaliehdokas (kok)

Rakkaat nuoret, Kosken lukion ylioppilaat vuosimallia 2022. Hyvät huoltajat, arvoisa opettaja- ja henkilökunta sekä muu juhlaväki. Te nuoret kirkassilmäiset ylioppilaat olette luonnon voima, jota ei voi kahlita. Opintojen alussa pienet ennestään toisistaan tietämättömät purot yhdistyivät muodostaen kehittyvän ja voimistuvan virran.

Opintojenne ajan me huoltajat olemme saaneet hyvässä yhteistyössä lukion aikuisten kanssa muodostaa teille uoman, jossa virrata. Matkan varrella on ollut välillä kuohuja, välillä suvantoa. Välillä penkat ovat pettäneet ja savi on sekoittanut vedenvärin tumman sameaksi kirkastuakseen jälleen kirkkaaksi kovaääniseksi kuohuksi ja iloiseksi solinaksi. Luonto elää vuoden aikojen mukaan alistuen kohtaloonsa, samoin myös te olette eläneet lukion jaksojen ja kotien aikataulujen mukaan sinnikkäästi loppuun saakka.

Kosken kuohujen jälkeen olette päässeet nyt jokisuulle, on odotettu ylioppilaspäivänne. Päivä, jona saitte painaa päähänne perinteisen ylioppilaslakin. Moni arpoo seuraavaa suuntaa, joku levähtää hetken ennen matkan jatkumista. Lokit kirkuvat, mutta se on vain taustakohinaa. Toivon, että olette saaneet matkaanne meiltä kotien ja lukion aikuisilta vahvan kompassin: oikeudentuntoa, maalaisjärkeä ja luottamusta. Kompassin avulla voitte löytää ja pitää oman suuntanne maailman tuulien keskellä. Tyhjä horisontti voi näyttää pelottavalta, mutta kaikki järjestyy kyllä. Nostakaa tänään ankkurit luottavaisina. Elämän aallot keinuttavat venettä takuuvarmasti, mutta te selviätte siitäkin. Tulevaisuutta, tuulten suuntaa ei voi kukaan tietää varmasti. Tulette huomaamaan, että Kosken lukiossa oppimaanne tarvitaan vielä monessa paikassa. Maalaisjärkenne ja oikeudentuntonne tulee olemaan kovaa valuuttaa maailman turuilla. Ottakaa matkaanne muisto kotiseudusta. Kotisatamasta, jonne voitte aina palata.

Päätän puheeni Arvo Turtiaisen runoon “Herääminen”: En pelkää enää. En pelkää ensinkään ajatusta, että minun on luotava elämä, jossa on paljon kärsimystä, paljon rakkautta. Joka on rikas kauneudesta, joka on janosta palava. Katselen eteeni loihdituin silmin, omistan kuiskauksen: “Elämä, en pelkää sinua”. Kiitos, että sain puhua teille tänään tärkeänä päivänänne. Kiitos ja onnea matkaan!

Sanna Pitkänen

Nyt on otettu ns. löysät pois ja kuluvan vuoden tärkein tavoite, hyvinvointialueen organisaation johtamisjärjestelmän sekä yhtenäisen henkilöstöpolitiikan luominen, etenee kiireisellä aikataululla. Tällä hetkellä tehtävät päätökset koskevatkin hallinnon uudelleenjärjestelyä, jossa laitetaan uuteen asentoon yli 30 varsinaissuomalaisen kunnan ja sote-organisaation hallintorakenteet ja johtamisjärjestelmät.

Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistuksen tavoitteena on parantaa ihmisten peruspalveluja ja jotta tässä työssä voitaisiin onnistua, on yhdenmukaistettava toiminnan, talouden ja hallinnon toimintatapoja. Yhdenmukaistaminen on aloitettu kriittisimmistä asioista, kuten 23 000 hyvinvointialueelle siirtyvän työntekijän johtamisesta, tietojärjestelmistä ja asiakasmaksuista. Tässä kohtaa ei siis olla vielä organisoimassa nykyisten palvelu- ja toimipisteiden lukumäärää eikä palveluja uuteen uskoon. Näitä koskevan valmistelun odotetaan alkavan vasta syksyllä.

Aluehallituksen esittämä hyvinvointialueen muutosvaiheen hallinnollinen jako kahdeksaksi alueeksi on herättänyt paljon puhetta ja kysymyksiä. Aluejaolla on tarkoitus sujuvoittaa ja tukea muutosjohtamista sote-palveluissa ja ikääntyneiden palveluissa. Loimaan sote-alueeseen kuuluisivat tässä kohtaa Loimaan lisäksi Pöytyä, Aura, Oripää, Lieto, Marttila ja Koski tl.

Kuin koulun liikuntatunneilla on tehty joukkuejakoa, ketä kenenkin kanssa haluaa olla samassa ja mitä yhteistä kenelläkin on toistensa kanssa. Keskusteluissa unohtuu herkästi se, että kyse on hallinnon järjestämisestä niin asukasmäärän, kuin palvelutarpeiden osalta riittävän laajoiksi ja yhdenmukaisiksi kokonaisuuksiksi. Asukas voi hakea jatkossakin palvelunsa haluamastaan paikasta.

Mielestäni hyvinvointialueen on löydettävä lakisääteisten palvelujen laajasta määrästä ja tiukasta taloustilanteesta johtuen tehostamiskohteita ennen kaikkea hallinnosta, ei asukkaisen tarvitsemista palveluista. Uskon, että aluevaltuutettujen odotetaan tarkastelevan asioita itsehallinnollisen hyvinvointialueen koko tehtäväkentän osalta siten, että käytössä olevalla rahoituksella, kustannusten kasvua hilliten, turvataan perustuslain edellyttämällä tavalla riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä pelastustoimen järjestäminen. Nyt siis ei auta jumittua rikkinäisen cd-levyn tavoin miettimään, mihin porukkaan haluttaisiin kuulua ja mitä vaikutuksia mihinkin muutosvaiheen sote-alueeseen kuulumisella voisi jatkossa olla, vaan ajaa koko hyvinvointialueen etua ja osallistua päätöksentekoon sitä mukaa, kun valmisteltavaa ja päätettävää tulee. Asiat menevät kovaa vauhtia eteenpäin ja monta tärkeää asiaa voisi jäädä huomiotta.

Sanna Pitkänen