Olen otettu ja kiitollinen minulle myönnetystä Suomen valkoisen ruusun I luokan mitalista kultaristein.
Talvisodan alkaessa ylipäällikkö Mannerheim totesi ”me taistelemme kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta”. Kuten me kaikki valtuutetut tiedämme, yhteiskunnallisten luottamustehtävien hoitaminen on ennen kaikkea Suomessa vallitsevan yhteisvastuun ja heikoista huolehtimisen perinteen jatkamista.
Julkisilla palveluilla turvaamme yhteiskunnan hyvinvoinnin perustaa, huolehtimalla yhteiskunnan peruspilarien, kotien ja perheiden peruspalveluista, mutta myös eri tavoin kannustamalla ihmisiä omatoimisuuteen ja vastuunkantoon.
Hyvinvointiyhteiskunnan haasteiden kasvaessa on tuettava kodeissa ja perheissä tehtävää työtä, jotta niissä tehtävä työ ja arvomaailma, välittäminen, rakkaus ja hoiva, kestäisivät nykyajan paineiden alla.
Aktiiviset vaikuttajat ja esikuvani ovat tehneet pitkäjänteistä työtä kuntamme ja maamme eteen yhteiskunnan eri osa-alueilla. Osa heistä istuu tässä salissa tälläkin hetkellä.
Oma vaikuttamiseen johtanut polkuni alkoi tällä samaisella paikalla 80-luvun alussa, Vanhan Kisariihen kerhohuoneessa. Oman kiitoksensa suunnastani saa myös kulttuurisihteerimme Taina Myllynen, joka 80-luvun lopulla, tuoreena vapaa-aikasihteerinä mahdollisti kunnalliseen päätöksentekoon tutustumiseni.
Polullani olen saanut kunnan ja seurakunnan luottamustehtävien lisäksi, olla myös edistämässä maakunnan, arkkihiippakunnan, suomalaisen maaseudun, lounaissuomalaisen metsätalouden ja -teollisuuden asioita, sekä Vt 9 kehitystä.
Yhteisten asioiden edistäminen onnistuu yhteisen tahtotilan kautta. Jokaisen oman edun sijaan on oltava yhteinen, merkityksellinen tavoite. On myös uskottava, että yhteistyön kautta syntyy enemmän kuin yksin yrittämällä tai vastakkain asettumalla.
Ihmisryhmien tasapuolinen kohtelu, sanan- ja mielipiteen vapaus, mahdollistavat rakentavan yhteistyön eri päättäjien välillä kaikilla yhteiskunnan tasoilla.
Kiitos teille kaikille, valtuutetuille ja viranhaltijoille, yhteistyöstänne ja antamistanne opeista kuluneiden vuosien aikana. Kuten sanottu, olen otettu saamastani huomiosta. Jokaisella sukupolvella on vuorollaan vastuu rakentaa yhteiskuntaa ja sen hyvinvointia. Meidän aikamme on nyt.
Jatkukoon työmme edelleen tätä vastuuta toteuttaen.
Sanna Pitkänen