Huoltovarmuus herrojen käsissä

Meiltä maanviljelijöiltä kysytään päivittäin kasvavaa epävarmuuden sietokykyä. Olemme tilanteessa, jossa emme voi ennakoida omaa työtämme, jaksamistamme emmekä toimeentuloamme. Huoltovarmuuden ylläpitoon liittyvä raskas taakka on harteillamme ilman, että tiedämme millä pelisäännöillä työtämme ohjataan ja valvotaan tulevana kasvukautena ja aina vuoden 2027 loppuun jatkuvalla CAP-suunnitelman toimeenpanokaudella.

Suomen viimeistelty CAP-suunnitelma on ollut komission käsiteltävä 20.7.2022 alkaen. Komission hyväksynnän odotetaan saapuvan syyskuun alussa, jonka jälkeen annetaan eduskunnalle esitykset kansallisiksi laeiksi ja säädöksiksi. Tässä maailmantilanteessa tämä on aivan liian hidas aikataulu. Lannoite- ja polttoainehankintojen, sadonkorjuu ja syyskylvöjen keskellä painivat viljelijät elävät aivan eri todellisuudessa kertoen rahoittajilleen omaa tarinaansa suomalaisesta arjesta markkinoiden ja poliittisen realismin välimaastossa.

Monen epävarmuustekijän keskellä on myös kysyttävä, onko CAP-suunnitelmamme edelleen ajantasainen? Toimeentulon kanssa painivien tuottajien arki suhteessa uusiin, osin vuoden 2021 lopulla suunniteltuihin ympäristö- ja ilmastovaatimuksiin ei välttämättä enää kohtaa toisiaan. Isänmaallisinta olisi nyt keskittää kaikki toiminta huoltovarmuutta edistäviin toimenpiteisiin, ei tuotantoa laskeviin.
Maatalouden kustannuskriisi ei ole vain maatalousalan ongelma, vaan tulevassa budjettiriihessä kaikilta hallinnonaloilta tulee löytyä ymmärtämystä niin tuottajien kuin tuotannonkin turvaamiseen. Tuottajien kaatuessa Suomi kaatuu.

Sanna Pitkänen
Varsinaissuomalainen maanviljelijä, liiketoiminnan opettaja
Eduskuntavaaliehdokas (Kok.)

Julkaistu 31.8.2022, Maaseudun Tulevaisuus

Jaa tämä sivu

Aluevaltuuston kuulumisia 9.8.2022

Kesän kokoustauon jälkeen jatkamme nyt matkaa kohti Varsinais-Suomen hyvinvointialuetta, eikä mikään hyvinvointialueen toimialalla tule olemaan enää kuten ennen. Odotuksista huolimatta muutoksen aiheuttajana ei ole vasta ensi askeleita hapuileva hyvinvointialue, vaan jo nyt käsillä oleva koko sosiaali- ja terveydenhuoltoalaa koskettava kriisi.

Hyvinvointialueen yhteisenä tavoitteena on rakentaa entistä paremmat ennaltaehkäisevät palvelut, sujuvammat palveluketjut sekä tarvittaessa saumattomampi pääsy hoitoon. Tavoite on asetettu ja kauniisti kirjattu, mutta tavoitteen toteutuminen vaikuttaa tuoreiden tutkimusten mukaan olevan hyvin kaukana siitä arjesta, jossa henkilöstö ja asiakkaat tällä hetkellä elävät.

Ylen 7.8. julkaiseman kyselyn mukaan kaikissa sairaanhoitopiireissä on ollut kesän aikana jonoja ja ruuhkaa aiempaa enemmän ja osasyynä tähän nähdään erityisesti hoitajamitoituksen korotukset vanhusten pitkäaikaishoidossa. Työvoimapulan vuoksi hoitopaikkoja on jouduttu vähentämään sekä julkiselta, että yksityiseltä sektorilta ja nyt potilaat saavat hoitoa mitoituksen ulkopuolella olevassa päivystyksessä olemattomia jatkohoitopaikkoja odottaen.

Vaikka kesälomien jälkeen työvoimatilanne eri toiminnoissa hiukan paranisi, niin on selvää, että hoitoketjujen palauttaminen aiemmalle tasolle tulee vaatimaan sekä pikaista, että pitkäjänteistä lisärahoitusta. Kaikki tietävät, että asialle pitäisi tehdä jotain. Mitään ratkaisua ei ole kuitenkaan kuluvankaan vuoden aikana tehty, vaikka potilasturvallisuus vaarantuu päivittäin. Onko todella tarkoitus jatkaa tällä tyylillä vuoden vaihteeseen asti, jonka jälkeen katastrofaalisessa pisteessä olevat palvelut ja uupumukseen ajettu henkilöstö siirtyvät hyvin mainostetuille hyvinvointialueen leveämmille hartioille vai heräävätkö rahakirstun vartijat hoitamaan asiaa per heti?

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) määrittelee, että jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus saada terveydentilansa edellyttämää hoitoa niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytettävissä. Olemme eläneet vuosien ajan ns. hyviä aikoja ja olemme siitä huolimatta päästäneet terveydenhuollon voimavarat tähän pisteeseen. Olemme nyt karun valinnan edessä, lisärahoitusta tarvitaan kiireellisesti tai säästämme itsemme kirjaimellisesti hengiltä. Mitä kylvää, sitä niittää. Ja se on juurikin näin.

Elokuisin terveisin,
Sanna Pitkänen
Aluevaltuuston jäsen
Eduskuntavaaliehdokas (kok)

Jaa tämä sivu