Kesän kokoustauon jälkeen jatkamme nyt matkaa kohti Varsinais-Suomen hyvinvointialuetta, eikä mikään hyvinvointialueen toimialalla tule olemaan enää kuten ennen. Odotuksista huolimatta muutoksen aiheuttajana ei ole vasta ensi askeleita hapuileva hyvinvointialue, vaan jo nyt käsillä oleva koko sosiaali- ja terveydenhuoltoalaa koskettava kriisi.
Hyvinvointialueen yhteisenä tavoitteena on rakentaa entistä paremmat ennaltaehkäisevät palvelut, sujuvammat palveluketjut sekä tarvittaessa saumattomampi pääsy hoitoon. Tavoite on asetettu ja kauniisti kirjattu, mutta tavoitteen toteutuminen vaikuttaa tuoreiden tutkimusten mukaan olevan hyvin kaukana siitä arjesta, jossa henkilöstö ja asiakkaat tällä hetkellä elävät.
Ylen 7.8. julkaiseman kyselyn mukaan kaikissa sairaanhoitopiireissä on ollut kesän aikana jonoja ja ruuhkaa aiempaa enemmän ja osasyynä tähän nähdään erityisesti hoitajamitoituksen korotukset vanhusten pitkäaikaishoidossa. Työvoimapulan vuoksi hoitopaikkoja on jouduttu vähentämään sekä julkiselta, että yksityiseltä sektorilta ja nyt potilaat saavat hoitoa mitoituksen ulkopuolella olevassa päivystyksessä olemattomia jatkohoitopaikkoja odottaen.
Vaikka kesälomien jälkeen työvoimatilanne eri toiminnoissa hiukan paranisi, niin on selvää, että hoitoketjujen palauttaminen aiemmalle tasolle tulee vaatimaan sekä pikaista, että pitkäjänteistä lisärahoitusta. Kaikki tietävät, että asialle pitäisi tehdä jotain. Mitään ratkaisua ei ole kuitenkaan kuluvankaan vuoden aikana tehty, vaikka potilasturvallisuus vaarantuu päivittäin. Onko todella tarkoitus jatkaa tällä tyylillä vuoden vaihteeseen asti, jonka jälkeen katastrofaalisessa pisteessä olevat palvelut ja uupumukseen ajettu henkilöstö siirtyvät hyvin mainostetuille hyvinvointialueen leveämmille hartioille vai heräävätkö rahakirstun vartijat hoitamaan asiaa per heti?
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) määrittelee, että jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus saada terveydentilansa edellyttämää hoitoa niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytettävissä. Olemme eläneet vuosien ajan ns. hyviä aikoja ja olemme siitä huolimatta päästäneet terveydenhuollon voimavarat tähän pisteeseen. Olemme nyt karun valinnan edessä, lisärahoitusta tarvitaan kiireellisesti tai säästämme itsemme kirjaimellisesti hengiltä. Mitä kylvää, sitä niittää. Ja se on juurikin näin.
Elokuisin terveisin,
Sanna Pitkänen
Aluevaltuuston jäsen
Eduskuntavaaliehdokas (kok)