Nyt on otettu ns. löysät pois ja kuluvan vuoden tärkein tavoite, hyvinvointialueen organisaation johtamisjärjestelmän sekä yhtenäisen henkilöstöpolitiikan luominen, etenee kiireisellä aikataululla. Tällä hetkellä tehtävät päätökset koskevatkin hallinnon uudelleenjärjestelyä, jossa laitetaan uuteen asentoon yli 30 varsinaissuomalaisen kunnan ja sote-organisaation hallintorakenteet ja johtamisjärjestelmät.
Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistuksen tavoitteena on parantaa ihmisten peruspalveluja ja jotta tässä työssä voitaisiin onnistua, on yhdenmukaistettava toiminnan, talouden ja hallinnon toimintatapoja. Yhdenmukaistaminen on aloitettu kriittisimmistä asioista, kuten 23 000 hyvinvointialueelle siirtyvän työntekijän johtamisesta, tietojärjestelmistä ja asiakasmaksuista. Tässä kohtaa ei siis olla vielä organisoimassa nykyisten palvelu- ja toimipisteiden lukumäärää eikä palveluja uuteen uskoon. Näitä koskevan valmistelun odotetaan alkavan vasta syksyllä.
Aluehallituksen esittämä hyvinvointialueen muutosvaiheen hallinnollinen jako kahdeksaksi alueeksi on herättänyt paljon puhetta ja kysymyksiä. Aluejaolla on tarkoitus sujuvoittaa ja tukea muutosjohtamista sote-palveluissa ja ikääntyneiden palveluissa. Loimaan sote-alueeseen kuuluisivat tässä kohtaa Loimaan lisäksi Pöytyä, Aura, Oripää, Lieto, Marttila ja Koski tl.
Kuin koulun liikuntatunneilla on tehty joukkuejakoa, ketä kenenkin kanssa haluaa olla samassa ja mitä yhteistä kenelläkin on toistensa kanssa. Keskusteluissa unohtuu herkästi se, että kyse on hallinnon järjestämisestä niin asukasmäärän, kuin palvelutarpeiden osalta riittävän laajoiksi ja yhdenmukaisiksi kokonaisuuksiksi. Asukas voi hakea jatkossakin palvelunsa haluamastaan paikasta.
Mielestäni hyvinvointialueen on löydettävä lakisääteisten palvelujen laajasta määrästä ja tiukasta taloustilanteesta johtuen tehostamiskohteita ennen kaikkea hallinnosta, ei asukkaisen tarvitsemista palveluista. Uskon, että aluevaltuutettujen odotetaan tarkastelevan asioita itsehallinnollisen hyvinvointialueen koko tehtäväkentän osalta siten, että käytössä olevalla rahoituksella, kustannusten kasvua hilliten, turvataan perustuslain edellyttämällä tavalla riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä pelastustoimen järjestäminen. Nyt siis ei auta jumittua rikkinäisen cd-levyn tavoin miettimään, mihin porukkaan haluttaisiin kuulua ja mitä vaikutuksia mihinkin muutosvaiheen sote-alueeseen kuulumisella voisi jatkossa olla, vaan ajaa koko hyvinvointialueen etua ja osallistua päätöksentekoon sitä mukaa, kun valmisteltavaa ja päätettävää tulee. Asiat menevät kovaa vauhtia eteenpäin ja monta tärkeää asiaa voisi jäädä huomiotta.
Sanna Pitkänen