Puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut ja viranhaltijat,
Hyvä yleisö,
Syyskuussa vahvistamaamme hyvinvointialueen strategiaan on yhdeksi kolmesta arvosta kirjattu, että pidämme huolta jokaisesta. Lupauksemme mukaan tarjoamme laadukkaita ja yhdenvertaisia palveluja asiakkaan tarpeen ja palvelustrategiamme mukaisesti.
Nyt siirtyessämme vuoden vaihteen jälkeen yhä aktiivisemmin toteuttamaan syyskuussa vahvistettua strategiaamme on mieleeni herännyt vahva epäilys siitä, että lupaus huolenpidosta, laadukkaista palveluista ja yhdenvertaisuudesta edellyttää maaseututaustaisten aluevaltuutettujen entistä vahvempaa äänenkäyttöä.
Oman kirjauksemme mukaan vahvistamme vision toteutuminen näyttää vuonna 2026 siltä, että turvamme palvelut ja niiden tarkoituksenmukaisen saavutettavuuden sujuvilla prosesseilla. Tarjoamme palvelua oikea-aikaisesti, oikeassa paikassa ja oikeita asioita tehden. Olemme sitoutuneet myös takaamaan palvelun laadun ja turvallisuuden ympäri vuorokauden, kaikkina päivinä tarpeiden mukaan yhdenvertaisesti.
Kesäkuun kokouksessaan aluevaltuusto merkitsi tiedoksi Varsinais-Suomen alueellisen hyvinvointikertomuksen vuodelta 2021. Asiakirjassa todetaan, että palvelutarpeen ja taloudellisen kantokyvyn kannalta on olennaista tarkastella väestömäärän ohella myös väestörakennetta.
Moni valtuutettu on peräänkuuluttanut tiedolla johtamista ja siinä onkin oltava tarkkana kuin porkkana. Tilastokeskuksen laatiman väestöennusteen mukaan väestöllinen huoltosuhde eli alle 15-vuotiaiden ja 65 vuotta täyttäneiden määrän suhde 15–64 -vuotiaiden määrään heikkenee vuoteen 2040 edettäessä Varsinais-Suomessa samaa vauhtia koko maan kehityksen kanssa.
Jotta sanonta “Vale, emävale ja tilasto” ei toteutuisi hyvinvointialueemme valmistelussa ja päätöksenteossa on siis tunnustettava ja huomioitava se tosiasia, että hyvinvointialueen sisällä on suuria alueellisia eroja sekä lähtötilanteessa että tulevassa kehityksessä.
Kun Turun seudulla huoltosuhteen ennakoidaan vuoteen 2040 mennessä heikkenevän kuluvan vuoden ennusteesta 57,1:sta 60,8:aan, niin muilla Varsinais-Suomen seuduilla huoltosuhde on jo tällä hetkellä selvästi heikompi ja sen ennakoidaan heikkenevän edelleen tasolle 81,5–95,2 vuoteen 2040 mennessä.
Kun käsittelimme täällä viimeksi lokakuussa 2022 hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvien palvelujen asiakasmaksuja, moni valtuutettu puhui kauniisti yhdenvertaisuuden toteutumisesta, asukkaiden tasavertaisesta kohtelemisesta, terveyserojen kaventamisesta ja monesta muusta seikasta, jotka puoltavat palvelujen osittaista tai kokonaista maksuttomuutta.
Asian esittelytekstissä kerrottiin Varsinais-Suomen sosiaali ja terveydenhuollon asiakasmaksutuottojen tulevan olemaan ennakkoarvioiden mukaan noin 144 miljoonaa euroa vuodessa. Tätäkin tuloa voi halutessaan vähätellä, kuten valtion velkaa.
Tosiasia on kuitenkin se, etteivät asiakasmaksut todellisuudessa ole suurin este palveluihin hakeutumiselle tai palvelujen saavutettavuudelle. Yhdeksi todelliseksi esteeksi palvelujen saamiselle muodostuu haja-asutusalueiden pitkät välimatkat, heikkokuntoinen tiestö, kela-taksien heikko saatavuus ja sekä niiden yhteiskunnalle, että asiakkaalle kallista hinnoittelu ja niin edelleen ja edelleen.
Meillä haja-asutusalueilla asuvien murheet tuntuvat olevan kovin vieraita suurelle osalle tässä salissa ja täysin eri mittakaavassa kuin täällä Föli-reittien varrella asuvilla.
Toivon, että jokainen aluehallituksessa ja aluevaltuustossa päättäjänä toimiva tutustuisi oman hyvinvointialueensa todellisiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin mentäessä yhä syvemmälle kohti hyvinvointialueemme toimintaa ja johtamista.
Kauniit sanat palvelujen yhdenvertaisuudesta ja saavutettavuudesta vailla todellista tietoa asukkaiden arjesta ovat kuin “Keisarin uudet vaatteet”.
Sanna Pitkänen
aluevaltuutettu