Kirjoituksia

Valtuustoaloite palveluhinnaston kohdan 2.4 Sarjassa annettava hoito uudelleen tarkastelemisesta

Taustaa

Varhan fysioterapian järjestämissuunnitelmassa on painotettu  ryhmämuotoisen kuntoutuksen suosimista sen kustannustehokkuuden vuoksi, mitä se on ollutkin ja ryhmässäkin on pystytty tarjoamaan laadukasta, hyvinkin yksilöllisesti räätälöityä kuntoutusta. Ryhmiin ohjataan joko lääkärin lähetteellä, fysioterapeutin yksilökäynnin jälkeen tai alueellisen kuntoutustyöryhmän lähetteellä.

Ryhmiä on mm. tekonivelkuntoutujille, joilla on takana kallis, usein pitkän jatkokuntoutuksen vaativa operaatio, neurologista etenevää sairautta sairastaville kuten MS-tauti, Parkinsonin tautia ja lihassairauksia sairastaville, joiden osalta kuntoutuksella pystytään hidastamaan sairaudesta johtuvaa toimintakyvyn heikkenemistä, tukemaan jäljellä olevaa liikuntakykyä ja pitkittämään kotona asumista), sekä esim. yleisen toimintakyvyn heikkenemisissä. On myös kipuryhmä pitkittyneistä kiputiloista kärsiville.

Palveluhinnasta päätettyä

Aluevaltuusto päätti kokouksessaan 13.11.2024 § 103 Hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvien palvelujen asiakasmaksuista kuluvalle vuodelle 2025. Uutena palveluna hinnastoon liitettiin kohtaan 2.4 Sarjassa annettava hoito; ryhmässä toteutettava terapia 18,60 €/kerta. Tämä muutos vaikutti muun muassa avoterveydenhuollon fysioterapian ryhmäkäynnin hintaan, joka muuttui 0 €:sta 18,60 €:n.

Nyt kun avoterveydenhuollon fysioterapian ryhmiä on taas käynnistelty vuoden vaihteen jälkeen, on moni asiakas (arviolta 30–50 % per ryhmä) ilmoittanut, ettei enää pysty osallistumaan kuntoutumisensa kannalta tärkeään palveluun hinnan vuoksi. Tämä aiheuttaa huolta, että iso osa aloitteessa mainittujen kohderyhmien jäsenistä voi jää ilman kuntoutusta. Tuloksena on pahimmillaan toimintakyvyn nopeampi heikkeneminen, isoista leikkauksista tai tapaturmista kuntoutumisen hidastuminen /jääminen huonommalle tasolle, ulkopuolisen avun tarpeen lisääntyminen eli kustannusten kasvu muuta kautta. Eri asiakasryhmien tasa-arvoisuutta tarkasteltaessa hinnoittelu ei ole myöskään linjassa esim. sairaanhoitajan tai psykologin pitämien ryhmien kanssa tai kotihoidon asiakkaan osallistuessa avoterveydenhuollon ryhmään.

Palvelun tavoitteesta päätettyä

Sote-palvelulautakunta on kokouksessaan 29.1.2025 § 4 päättänyt Sote-palvelujen käyttösuunnitelmien sitovuustason vuodelle 2025, jonka mukaan Sote-palvelujen tulosalueen kannalta keskeisiä strategisia hankkeita vuonna 2025 ovat muun muassa palveluiden ja hoidon saatavuus ja jatkuvuus. Samassa asiakirjassa todetaan, että kykyyn järjestää sosiaali- ja terveyspalveluja vaikuttaa voimakkaasti henkilöstötilanne, sillä ala on työvoimavaltainen.

Fysioterapian palveluille ja fysioterapeuttien työlle asetetaan painetta monesta suunnasta vuonna 2025:

• Avoterveydenhuollon käyttösuunnitelmassa todetaan, että yhteisten toimintamallien kehittämisen kärjessä ovat hoidon jatkuvuus, hoidon suunnitelmallisuus, moniammatillinen toiminta ja digitaalisuus. Tiimityöhön kuuluu myös esimerkiksi lääkkeenmääräämishoitajien ja suorafysioterapeuttien hyödyntäminen täysimääräisesti.
• Toimintakykyä tukevien palvelujen käyttösuunnitelman mukaan tavoitteena on taata ensitapahtuma fysioterapeuttien suoravastaanotolla alle 7 vrk:ssa 100 %:ssa kaikista käynneistä sekä tehostaa suoravastaanoton käyttöä. Samaan aikaan on linjattu, että osaamista ja omaa tuotantoa vahvistamalla pyritään vähentämään ostopalveluterapioiden käyttöä, esimerkiksi lantionpohjan fysioterapian osalta. Tämän lisäksi fysioterapeutin tekemää hoidontarpeen arviointia on vuoden 2025 aikana tarkoitus laajentaa koko Varhan kattavaksi.

Edellä mainittujen tavoitteiden saavuttaminen onnistuu ainoastaan henkilöresurssien, hinnoittelun ja tavoitteiden yhteensovittamisen kautta. Nykyinen hinnoittelu, jossa ryhmäkäynti on saman hintainen kuin yksilöfysioterapiakäynti, hidastaa toiminnallisten ja määrällisten tavoitteiden saavuttamista ohjaamalla ryhmissä käyneitä yksilökäynneille. Resurssin kustannustehokkuus heikkenee ja samalla mahdollisuudet päästä vuoden 2025 tavoitteisiin heikkenevät.

Esitämme, että palveluhinnaston kohta 2.4 Sarjassa annettava hoito; ryhmässä toteutettava terapia 18,60 €/kerta otetaan uudelleen tarkasteluun fysioterapiapalvelun osalta Sote-palvelujen tulosalueen strategiset tavoitteet ja hinnoittelun kokonaisvaikutukset huomioon ottaen.

Turussa 26.2.2025
Sanna Pitkänen

Aluevaltuutetun kuulumisia – Terveisiä valintojen rajamailta

Varsinais-Suomen aluevaltuuston viime viikolla vahvistamissa palvelustrategian täydennyksissä määriteltiin tavoitteita mm. ikäihmisten palvelurakenteeseen, palveluvalikoimaan, palvelujen yhteensovittamiseen sekä periaatteita tuottajavalintaan ja palveluverkon muodostamiseen. Asian valmistelun aikana ei kuultu valittua vanhusneuvostoa siten, että jäsenet olisivat saaneet keskustella asiasta kasvotusten. Sen sijaan lyhyen, 7.3.–22.3. välillä pidetyn lausuntokierroksen aikana, jäsenet olivat saaneet kommentoida sähköpostitse täydennysesitystä, jonka pohjalta oli koottu Varhan vanhusneuvoston lausunto asiaan liittyen.

Laki velvoittaa hyvinvointialueen päätöksenteossa kuulemaan asukkaita ja palvelujen käyttäjiä, joilla on myös oikeus osallistua ja vaikuttaa hyvinvointialueen toimintaan. Asukkaita edustaa myös aluehallituksen asettamat nuorisovaltuusto tai vastaava nuorten vaikuttajaryhmä, vanhusneuvosto sekä vammaisneuvosto ja näiden toimielimien tehtävänä on tuoda kohderyhmiensä ääni kuuluviin hyvinvointialueen toiminnassa ja päätöksenteossa.

Palvelustrategiaan ja sen pohjalta tarjottaviin palveluihin vaikuttaa yhä kasvavassa määrin hyvinvointialueen talous ja laki asettaa velvoitteita myös talouden kestävyyden osalta. Talouden sopeuttamisen suhteen vaatimukset ovat todella kovat, koska taseen kertynyt alijäämä on katettava kolmen vuoden kuluessa, muutoin valtiovarainministeriö voi käynnistää arviointimenettelyn.  Viranhaltijat siis joutuvat arjessa tasapainoilemaan monen haasteen väliltä; kasvavien tarpeiden, hoitotakuuaikojen, tiukkenevan talouden ja vähenevän henkilökunnan.

Arjessa, palvelujen tuottamisen hetkissä on yhä useammin kyse juuri huonojen vaihtoehtoehtojen puntaroinnista, pienimmän haitan hakemisesta, elinajanodotteen arvioinnista, priorisoinnista ja samaan aikaan talouden raamien sisällä pysymisestä. Mielikuvat hilkkapäisistä valkoisiin mekkoihin pukeutuneista terveyssisarista on vaihtunut nykytodellisuuteen, jonka hyvin harvat luottamushenkilöt aidosti tuntevat.

On suuri riski, että asukas-, luottamushenkilö- ja viranhaltijatasot alkavat elää omaa elämäänsä, jolloin kaikille tasoille muodostuu oma historiansa ja kulttuurinsa. On ymmärrettävää, että viranhaltijat juoksevat kasaan asioita, jotka ovat välttämättömiä lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi ja alueen asukkaiden palvelujen turvaamiseksi. On luonnollista, että luottamushenkilöiden ja eri sidosryhmien kuulemiseen liittyvä työ, kuten kokousten ja sidosryhmätapaamisten järjestäminen ja lausuntojen pyytäminen koetaan mahdollisesti edellä mainittuja asioita turhemmiksi.

Kyse on kuitenkin suuremmasta valinnasta, demokratiasta. Hoiva ja turva ei yksin riitä, vaan suomalaisen yhteiskunnan perusta muodostuu demokraattisesta päätöksenteosta, jossa kaikki julkinen valta toimii lainsäädännön asettamissa rajoissa sekä kunnioittaa demokratiaa ja perusoikeuksia.

Itse asiassa pikkusormen antaminen kiireelle voi viedä koko käden, tässä tapauksessa asukkaiden mahdollisuuden vaikuttaa omien palvelujensa tuottamistapoihin, luottamushenkilöiden käytössä olevan valmisteluaineiston heikkoon laatuun ja suuremmassa mittakaavassa asukkaiden luottamuksen tasavertaiseen ja oikeudenmukaiseen kohteluun. Ja tämä on vaarallinen tie, sillä rahaan ja kiireeseen vetoaminen ja niiden voitto demokratian peruselementeistä rapistuttaa mitä tahansa julkista organisaatiota hyvinkin lyhyellä aikavälillä. Demokratiasta ei saa tulla hyvinvointiuudistuksen uhri, vaan suurin voimavara.

Terveisin,
Sanna Pitkänen

Kunnat ovat kuntalaisten Sote-palvelujen Plan B

Varsinais-Suomen hyvinvointialue julkaisi viikko sitten perjantaina virkavalmistelun pohjalta syntyneen luonnoksen tulevaksi palveluverkoksi. Luonnoksen kartoissa on runsaasti tyhjää, palvelupisteetöntä tilaa erityisesti maaseudun haja-asutusalueilla ja jopa maaseututaajamissa.

Luonnos on laadittu viranhaltijoiden tärkeinä pitämien kriteereiden, kuten henkilöstön saatavuus, tilojen kunto, käyntimäärät ja asukkaiden keskimääräiset etäisyydet palvelupisteisiin pohjalta. Julkisten liikenneyhteyksien puuttumista ei ole nostettu esille palvelujen saavutettavuuden näkökulmasta. Ehkä siksi, ettei kattavaa julkista liikennettä on ylipäätään todella vähän saatavilla missään muualla Varhan alueella kuin Turussa.

Äkkiseltään näyttäisi siis siltä, ettei eritasoisia sote-palveluja ei ole yhteensovitettu asukkaiden muiden palvelujen kanssa. Kotiosoitteiden lisäksi olisi ehkä pitänyt tarkastella myös ihmisten päivittäistä liikkumista ja oleilua, kuten esimerkiksi varhaiskasvatuksen, perusopetuksen, oppilaitosten sekä muiden eri-ikäisten ihmisten palvelupisteiden sijainteja. Vähintäänkin niitä paikkoja, joissa on viitenä päivänä viikossa satoja asiakkaita, joille on tarjottava säännölliset lakisääteiset palvelut. Näitä paikkoja löytyy nyt julkaistun luonnoskartan tyhjiltä, palvelupisteettömiltä alueilta.

Sosiaali- ja terveyspalveluja tuottavat monet eri toimijat, mutta keskeinen toimija on hyvinvointialue, joka vastaa siitä, että alueella on väestön tarpeen mukaiset riittävät palvelut. Kuntien tulee olla nyt asukkaidensa Plan B, joka neuvottelee asukkaidensa palveluista niin hyvinvointialueen, kuin alan muidenkin toimijoiden kanssa. Tämä työ on tehtävä kuntien nykyisten tehtävien näkökulmasta sekä kuntien oman kilpailukyvyn ylläpitämiseksi.

Nykyisen luonnoksen eteneminen aluevaltuuston päätöksentekoon tulevan kesäkuun aikana voi johtaa pahimmassa tapauksessa maaseudun nykyisen palveluverkon alasajoon, ilman korvaavien palvelujen saatavuutta. Vauhti on kova ja nyt tarvitaan ripeitä otteita usein hitaaksi parjatulta kuntasektorilta. Konsultti- ja sparraustiimiksi voi kysyä vaikka paikallisia työnantajia ja kouluikäisten lasten vanhempia, sillä varteenotettavana riskinä on, että jatkossa ajot ja niihin liittyvät kulut revitään heidän pussistaan. Näin käydessä, on turha haaveilla työn tuottavuuden kasvusta tai edes sen säilyttämisestä.

Terveisin,
Sanna Pitkänen
aluevaltuutettu (kok)
TYKS-sairaalapalvelulautakunnan jäsen

 

Hyvää Uutta Vuotta 2024!

Näin vuoden vaihteessa on tapana toivotella uutta, parempaa vuotta niin läheisille kuin muillekin vastaantulijoille. Ajatuksella, että asiat voivat aina olla mennyttä aikaa paremmin.

Mitä sinä toivot tulevalta vuodelta? Se mitä ihminen toivoo, kuvastelee usein sitä missä kokee olevan parannuksen tarvetta. Asioita, jotka eivät vielä ole riittävän hyvin tai ovat kokonaan pielessä. Samalla tavalla, kuin pelot kertovat siitä mitä ihminen arvostaa.

Monet toiveet ja pelot muuttuvat ihmisen ikääntyessä. Lasten ja nuorten toiveet liittyvät hyvin usein konkreettisiin, rahalla ostettaviin asioihin, kun taas vanhemmalle mieleen tulevat aineettomat toiveet liittyvät esimerkiksi terveyteen ja hyvinvointiin. Uskon kuitenkin, että Iästä riippumatta kuitenkin yksinäisyys ja turvattomuus ovat niitä asioita, joita me kaikki pelkäämme ja vältämme parhaimpamme mukaan syntymästä aina kuolemaan asti. Suojaa näiltä pelkoja vastaan ei voi löytää kaupasta ostamalla, terveyskeskuksen luukulta tai vakuutuksia hankkimalla.

Osa toiveista on toteutettavissa omalla tekemisellä ja hyvällä motivaatiolla. Osaan toiveista tarvitaan vaihtelevassa määrin toteuttamisapua lähimmäisiltä, yhteiskunnalta ja kolmannelta sektorilta. Ja kun apua tarvitaan, olisi hienoa, jos taustavoimien toiminnan tavoitteet ja resurssit kohtaisivat pienen ihmisen toiveet ja tarpeet mahdollisimman hyvin ja oikea-aikaisesti.

Näitä taustavoimien tavoitteita ja resursseja on linjattu hyvinvointialueen tulevia lähivuosia koskevassa talousarviossa, että investointisuunnitelmassa. Osa linjauksista on tehty sanallisesti, osa eurojen kautta. Osan tavoitteista voi todeta rivien välistä eli investointisuunnitelman sisältö rajaa hyvin pitkälle sen mihin kohteisiin hyvinvointialue tulee käyttämään noin 215 miljoonaa euroa seuraavan viiden vuoden aikana.

Kiinteistöihin liittyvistä hankkeista on sanallisesti avattu vain ne, joiden hankintahinta tulee olemaan yli 5 miljoonan euron hankintoja suunnitelmakauden aikana. Laitteista ja kalustosta on puolestaan omina hankkeinaan eritelty yli 1,0 miljoonan euron kohteet. Näiden lisäksi hyvinvointialueen rakennus- sekä laite- ja kalustokanta edellyttää jatkuvia pienempiä korvausinvestointeja. Korjausvelkaa käytössä olevissa kiinteistöissä riittää varmasti yli kaikkien arvioiden.

Investointisuunnitelmaan avatut hankkeet kohdistuvat maantieteellisesti Turun ja Salon alueille. Mitä tämä tarkoittaa muiden seutukuntien osalta, siitä saamme lisätietoa palveluverkkouudistuksen luonnosten edetessä päätöksenteon asteelle. Tilojen lisäksi toiveitamme ja tarpeitamme vastaavien toimintojen toteuttaminen, palvelujen järjestäminen edellyttää ammattitaitoista henkilökuntaa, digitaalisia järjestelmiä, hyvää johtamista ja laajaa yhteistyötä ympäristön muiden toimijoiden kanssa. Näiden edellytysten toteuttaminen ei saa jäädä toivotaan, toivotaan -asteelle, vaan nyt on kaikkien toimijoiden syytä avata ääntä valmiiksi kohta alkavaa moniäänistä kisaa varten. Seutukunnan oma ääni on sitä vahvempi, mitä useampi toimija laulaa samaa säveltä parhaimman kykynsä mukaan.

Terveisin,
Sanna Pitkänen
aluevaltuutettu, TYKS-sairaalapalvelulautakunnan jäsen

Varhan on jatkossakin kuultava kuusta, jonka juurella asunto

Hyvinvointialueella on työstetty strategisia tavoitteita koko sen olemassaolonsa ajan. Viime viikolla aluevaltuusto kokoontui päättämään palvelustrategiasta, jossa on linjattu ennen kaikkea niitä palveluja, joissa on suuret asiakasmäärät tai kustannukset ja merkittävää kehittämistarvetta. Vahvistettu asiakirja ei siis sisällä vastauksia kaikkien kaikkiin sote- ja pelastusalan tarpeisiin vaan siinä keskitytään linjaamaan erityisesti viittä palvelukokonaisuutta; sosiaali- ja terveyskeskuspalveluja, lasten, nuorten ja perheiden palveluja, perustason mielenterveys- ja päihdepalveluja, iäkkäiden kotiin annettavia palveluja sekä ympärivuorokautista ja yhteisöllistä asumista ja viidentenä perustason sairaalapalveluja.

Varhan strategiatyön aikana on järjestetty erilaisia kyselyjä asukkaille, henkilöstölle, luottamushenkilöille, yhteistoiminta-alueen ylimmille viranhaltijoille sekä yritysten ja yhteisöjen edustajille. Vuoden 2022 ja 2023 aikana järjestetyt kyselyt ovat tuottaneet yli 10 000 vastausta ja lausuntoa. Vuoden 2022 alussa tärkeimmäksi kehittämistoiveeksi nousi jonotusajan lyheneminen. Hyvin tärkeinä asioina korostuivat myös henkilöstön ammattitaito, palvelujen sijainti lähellä asuinpaikkaa, hoidon ja/tai palvelun jatkuvuus, tiedonkulku sekä ”yhden luukun -periaate”, jossa samalla käynnillä saisi nykyistä enemmän palveluja. Melko tärkeinä koettiin palvelun saatavuus iltaisin ja viikonloppuisin sekä digipalvelut.

Syksyllä 2023 annetuissa kuntien lausunnoissa kannettiin laaja-alaisesti huolta sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuudesta ja saavutettavuudesta ajallisesti ja maantieteellisesti. Palveluita tulisi olisi saatavilla myös muualla kuin suurissa asutuskeskuksissa ja lasten, nuorten ja perheiden palvelut, erityisesti koskien ennaltaehkäiseviä palveluita, tulisi tuottaa matalan kynnyksen lähipalveluna. Kotiin tuotavien palvelujen tulisi olla saatavilla ennen perinteisten lähipalvelujen karsintaa. Lausunnoissa korostettiin myös yhteistyön merkitystä ja kuntien kuulemista ajoissa, koska kuntien vastuulla on muun muassa maankäyttöön ja liikenteeseen sekä liikkumiseen liittyvät tehtävät.

Yritykset ja järjestöjen antamissa lausunnoissa korostuivat puolestaan palvelujen järjestäminen ja tuottaminen aidossa yhteistyössä yritysten ja järjestöjen kanssa, kustannusten läpinäkyvyys ja vertailtavuus sekä vaikuttavien mittareiden käyttö. Oman painoarvonsa sai myös kilpailutuksissa käytävä markkinavuoropuhelu sekä huoli pienten ja keskisuurten yrityksien mahdollisuuksista osallistua tuleviin Varha-tasoisiin kilpailutuksiin. Myös monituottajamalli nähtiin yhtenä keinona lisätä asiakaslähtöisyyttä, kustannussäästöjä, palvelujen laatua ja innovaatioita.

Kuusen antamia viestejä on siis kerätty kiitettävästi, mutta loppukädessä palvelustrategiapäätöksen ohessa käsitellyn Tuottavuus- ja taloudellisuusohjelman 2024–2026 toteuttamistavat ratkaisevat onko näitä viestejä mahdollista kuulla lähivuosien aikana. Se, onko talouden tasapainottamistarve vuoteen 2026 mennessä 236 miljoonaa vai 270 miljoonaa euroa, ei ole varmasti kaikkein ratkaisevin asia, vaan se mihin palveluihin säästöt ja kehitystyö käytännössä kohdistuvat. Kysehän on kuitenkin suunnitelmasta, jonka tulee myös elää ajassa ja mahdollistaa hyvinvointialueelle asetettujen lakien ja määräysten noudattaminen.

Kulukuurin keskellä on hyvä nähdä, että edes jossakin kohdissa voimme kulkea kohti strategiassa määriteltyjä tavoitteita mm. edistämällä palvelujen vaikuttavuutta, digitalisuutta, oikea-aikaisuutta, hankintojen laadukkuutta ja taloudellista kestävyyttä. Tasapainotuksessa haetaan yleisesti kaikkien palvelukokonaisuuksien palvelurakenteen keventämistä, palvelujen parempaa yhteensovittamista sekä palvelujen tuottavuuden ja vaikuttavuuden lisäämistä. Suurimmat euromääräiset säästöt haetaan kuitenkin nykylinjausten mukaan käytössä olevista neliöistä, muuta kuin asiakastyötä tekevästä henkilöstä sekä ostopalveluista. Vasta kehitteillä olevien laajempien digipalvelujen kaavaillaan tuovan suuria säästöjä tuotannon vakiintuessa ja tuottavuuden kasvaessa.

Olemme niin sanotusti jäniksen selässä palvelujen kehittämisen ja säästöjen yhteensovittamisen kanssa. Nyt vahvistettu palvelustrategia ei anna vapaita käsiä siitä puuttuvien osien osalta, vaan hyvinvointialueen tulee aktiivisesti jatkaa palvelustrategiasta puuttuvien osien valmistelua eteenpäin valtuuston päättämien strategisten linjausten mukaisesti, asukkaita ja sidosryhmiä tarkasti kuunnellen. Käsillä oleva hyvinvointiyhteiskuntaa koskeva muutos on niin suuri, ettei myöskään kunnilla ole varaa jättää omaa tehtäväänsä hoitamatta kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä alueellisessa edunvalvonnassa yhdessä asukkaisen kanssa ja sidosryhmien kanssa.

 

Hyvää loppuvuotta toivotellen,
Sanna Pitkänen
Aluevaltuutettu
TYKS-sairaalapalvelulautakunnan jäsen

Kumpi oli ensin, muna vai kana?

-kysymys kiertää kehämäisesti samankaltaista rataa kuin hyvinvointialueiden asukkaiden tarpeet ja niiden hoitamiseen käytettävissä olevat varat.

Hyvinvointialueiden talousongelmien paljastuessa syyttävä sormi on kohdistunut vuoroin kuntien taloudenpitoon ja liian pieniksi arvioituihin sote-kuluihin, väestön ikärakenteeseen, suomalaisten elintapoihin, alueellisiin tuloeroihin, inflaatioon, koronaan, energiakriisiin ja palkkojen nousuun.

Kun muna vai kana -kysymys esitettiin lähes 2000 vuotta sitten, kreikkalaisen filosofi Plutarkhosin ajatuksena oli pohtia, oliko maailmankaikkeudella alkua. Hyvinvointialueiden osalta vastaus on hyvin selkeä, niillä on ollut selkeä alkupiste ja tehtävänä hoitaa asukkaidensa sote- ja pelastuspalveluihin kohdistuvat tarpeet. Ja sitten tullaankin kysymyksen vaikeampaan osuuteen, voiko hyvinvointialuetta olla ilman riittävää rahoitusta?

Onko hyvinvointialue ollut hallintomallina kuin kovasti haluttu lippulaivatuote, joka on ostettu korkealla korolla tulevaisuudessa siintävään palkankorotukseen luottaen? Vai todellinen työkalu palvelujen saatavuuden tasa-arvoistamiseen sekä ihmisten välisten terveys- ja hyvinvointierojen kaventamiseen.

Tuoreimman OECD and World Health Organizationin kokoaman Suomi, Maan terveysprofiili 2021 -julkaisun mukaan vuonna 2019 terveydenhuoltomenot asukasta kohden olivat yli kymmenen prosenttia EU:n keskiarvon (3 520 euroa) alapuolella ja niiden osuus BKT:stä oli 9,2 prosenttia eli lähes yhden prosenttiyksikön EU:n keskiarvon (9,9 %) alapuolella. Näistä menoista katettiin julkisin varoin 78 prosenttia, mikä on hieman vähemmän kuin EU:ssa keskimäärin (80 %). Tätä rahoitusta lisättiin koronan vuoksi vuosina 2020 ja 2021 neljällä miljardilla eurolla. Käyttäjiltä perityt maksut kattoivat puolestaan 17,4 prosenttia terveydenhuoltomenoista, mikä on yli EU:n keskiarvon (15,4).

Keskimääräistä pienemmillä varoilla on myös tuotettu keskimääräistä vähemmän palveluja. Vuonna 2019 lähes viisi prosenttia suomalaisista ilmoitti, että heillä oli taloudellisista syistä, maantieteellisistä esteistä tai odotusajoista johtuvia tyydyttämätöntä lääketieteellisen hoidon tarvetta. Koko EU:n alueella vastaava luku oli keskimäärin alle kaksi prosenttia.

Tulevaa vuotta tarkasteltaessa valtion budjettiesityksessä varataan yli neljäsosa koko budjetista eli 24,7 miljardia euroa hyvinvointialueiden rahoitukseen. Tästä huolimatta hyvinvointialueiden tulee pakon edessä tasapainottaa talouttaan yhä kasvavan kustannuspaineen alla, mielellään per heti.

Menneitä ja tämän hetken lukuja tutkiessa herää kysymys hyvinvointialueiden todellisista mahdollisuuksista onnistua sote-uudistukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa. Onko meidät hyvinvointialueiden ensimmäiset päättäjät asetettu tarkoituksella mahdottoman tehtävän eteen; ihailemaan keisarin uusia vaatteita? Hyvinvointialueille asetettu talouden tasapainotusvaade on ajallisesti puolta tiukempi kuin kunnilla ja samaan aikaan asukkaiden tulisi saada kaikki tarvitsemansa lakisääteiset palvelut yhä tiukkenevissa hoitotakuuajoissa. Ilman rahaa ei pidetä huolta myöskään henkilöstön, hyvinvointialueen tärkeimmän resurssin, hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Tästäkin saa mukavan kehäkysymyksen, kun miettii Varhan henkilöstön poissaolojen vähentämistä koskevaa säästötavoitetta vuodelle 2024.

Sanna Pitkänen
aluevaltuutettu ja TYKS-sairaalapalvelulautakunnan jäsen

Jonoista hoitoon

Hallitus perusti hyvinvointialueet, joille siirrettiin vastuu sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Tosiasia on, että hallinnon tasojen lisääminen ei itsessään lyhennä yhtäkään jonoa tai paranna palvelun laatua. Uudistuksissa haettujen ”leveämpien hartioiden” sijaan olemme saaneet lisää hallintoa, rajoituksia ja palveluiden ideologista keskittämistä julkiselle sektorille. Uudistuksen häviäjiä ovat jonoissa kärvistelevät potilaat, veronmaksajat ja hoidon laatu.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisessä tulee keskittyä hallinnon karsimisen ohella järjestöjen ja yritysten mukaan tuomiseen palvelutuotantoon. Esimerkiksi suomalaisten enemmistön kannattama valinnanvapaus ja asiakkaiden tarpeiden mukaisten palveluiden kehittäminen on saatava takaisin sosiaali- ja terveydenhuollon keskiöön. Valinnanvapautta lisäämällä meillä on mahdollisuuksia turvata lähipalvelut niitä eniten tarvitseville.

Sote-uudistuksen jatkotyössä on kehityttävä hallinnon sijaan ihmiseen. Palvelut tulee tuottaa laadukkaasti ja kustannustehokkaasti, jotta niitä riittää kaikille tarvitseville. Ihmisten mahdollisuus valita palveluntarjoaja mm. palvelusetelijärjestelmän avulla kirittää hyvinvointialuetta järjestämään palvelut laadukkaasti ja saavutettavasti. Palveluiden jatkuva parantaminen on ennen kaikkea palveluiden käyttäjien etu. Ei ummisteta silmiä siltä valtavalta asiakastiedolta, joka tällä hetkellä on järjestöjen ja yritysten käsissä, vaan otetaan käyttöön palvelualoite, jotta edellä mainitut saavat ehdottaa palvelujen tuottamista uudella tavalla.

Läpinäkyvyyttä on lisättävä koko sotesektorilla. Eri hyvinvointialueilla tehdyt ratkaisut on saatava vertailukelpoisiksi, jotta saadaan helpotettua hyvien käytäntöjen leviämistä. Sama läpinäkyvyyden ja vertailukelpoisuuden lisääminen on tehtävä myös hyvinvointialueiden sisällä eri palveluntuottajien välillä.

Keinot kilpailun lisäämiseksi sotesektorilla ovat testattuja ja olleet monin paikoin käytössä jo vanhastaan. Niiden valtakunnallinen käyttöönotto jokaisella hyvinvointialueella on avain parempiin sotepalveluihin ja kustannusten kasvun hillitsemiseen. Esimerkiksi pienempienkin järjestöjen ja yritysten mukaan tuloa kilpailutuksiin voidaan edistää hankintoja pienempiin osiin pilkkomalla. Näin hyvinvointialue voi suurena yhteisten verovarojen käyttäjänä kantaa vastuuta myös alueensa kokonaisvaltaisesta elinvoimasta.

Sanna Pitkänen
aluevaltuutettu
TYKS-sairaalalautakunnan jäsen
toimialapäällikkö, maatalousyrittäjä

Anna mun kaikki kestää

Hyvinvointialueen toiminnan aloitus on vain askeleen päässä. Tulevana sunnuntaista 1.1.2023 alkaen sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut varataan toistaiseksi vanhoista, tutuista puhelinnumeroista. Henkilökunnan palkkalaskelmasta löytyy kuitenkin uusi maksajatieto, samoin asiakkaan käyntimaksun laskusta. On meille kaikille uutta ja vanhaa, tuttua ja uutta opittavaa. Edelleen kysytään kärsivällisyyttä ja muutoksensietokykyä niin asiakkaalta, kuin henkilökunnaltakin. Työvoimapula sekä muut palvelujen tuottamiseen liittyvät ongelmat eivät häviä toimijan nimeä vaihtamalla.

Miksi tämä kaikki pitää kestää? Uudistuksen merkitystä on avattu vuosien saatossa laajasanaisesti lähes kyllästymiseen asti. Sote-uudistus on yksi Suomen historian merkittävimmistä hallinnollisista uudistuksista, joka koskettaa käytännön tasolla lähes meidän kaikkien suomalaisten arkea. Sote- ja pelastuspalvelujen uudelleen järjestelemisellä on hyvin monitahoiset tavoitteet, joissa onnistuminen voi auttaa meitä säilyttämään keskeisiä osia hyvinvointiyhteiskuntamme perusperiaatteista.

Miltä uudistukselle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen näyttää meidän sekä seuraavien sukupolvien silmin? Onnistuessamme toteuttamaan uudistukselle asetetut tavoitteet, pystymme turvaamaan yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelut ihan kaikille hyvinvointialueen asukkaille. Olemme parantaneet palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta koko hyvinvointialueen alueella. Olemme pystyneet kaventamaan väestöryhmien hyvinvointi- ja terveyseroja. Olemme ratkaisseet ammattitaitoisen työvoiman saantiin liittyvät ongelmat. Olemme löytäneet keinot vastata ikääntymisen ja syntyvyyden laskun aiheuttamiin haasteisiin. Hyvinvointialueen tehtäviin liittyvien kustannusten kasvu on saatu kuriin.

Uudistuksesta päättämiseen kuluneesta ajasta voi päätellä, ettei uudistuksen toteuttaminen tule olemaan juuri sen nopeampi prosessi. Tulevien vuosien aikana saamme nähdä ja kestää vielä paljon. Koko kehityskaaren, sote- ja pelastuspalvelujen uudelleensyntymän. Ja uskon, että me haluamme nähdä ja kestää sen, koska haluamme pitää kaikki suomalaiset mukana. Haluamme antaa lapsille ja nuorille tasavertaiset mahdollisuudet hyvinvointiin ja turvalliseen tulevaisuuteen. Haluamme mahdollistaa työikäisten jaksamisen ja sujuvan arjen. Haluamme kantaa huolta oman työuransa päättäneistä ja mahdollistaa arvokas, mahdollisimman toimintakykyisenä ikääntyminen.

Emme vielä tiedä olemmeko nyt sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisvastuun siirtyessä uudistuksen puolimatkan krouvissa vai vasta menossa sitä kohti, mutta vauhti kiihtyy. Vauhdista huolimatta tarvitaan isoja, kauaskantoisia toimia henkilöstön jaksamisen ja hyvinvoinnin turvaamiseksi. Myös asiakkaina meidän tulee pysyä kyydissä vaikkakin sitten toinen toisiamme tukien. Meille veronmaksajille ja palvelujen käyttäjille jää tässä kohtaa tärkeä rooli; on annettava alusta asti palautetta käyttämistämme palveluista eri palautekanavia hyväksi käyttäen. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta se on myös tärkeä keino kehittää toimintaa tavoitteita kohden mahdollisimman kustannustehokkaasti ja asiakaslähtöisesti.

Hyvää uutta vuotta toivotellen,
Sanna Pitkänen
aluevaltuutettu ja TYKS-sairaalapalvelulautakunnan jäsen
eduskuntavaaliehdokas (kok.)

Puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut ja viranhaltijat,
Hyvä yleisö,

Syyskuussa vahvistamaamme hyvinvointialueen strategiaan on yhdeksi  kolmesta arvosta kirjattu, että pidämme huolta jokaisesta. Lupauksemme mukaan tarjoamme laadukkaita ja yhdenvertaisia palveluja asiakkaan tarpeen ja palvelustrategiamme mukaisesti.

Nyt siirtyessämme vuoden vaihteen jälkeen yhä aktiivisemmin toteuttamaan syyskuussa vahvistettua strategiaamme on mieleeni herännyt vahva epäilys siitä, että lupaus huolenpidosta, laadukkaista palveluista ja yhdenvertaisuudesta edellyttää maaseututaustaisten aluevaltuutettujen entistä vahvempaa äänenkäyttöä.

Oman kirjauksemme mukaan vahvistamme vision toteutuminen näyttää vuonna 2026 siltä, että turvamme palvelut ja niiden tarkoituksenmukaisen saavutettavuuden sujuvilla prosesseilla. Tarjoamme palvelua oikea-aikaisesti, oikeassa paikassa ja oikeita asioita tehden. Olemme sitoutuneet myös takaamaan palvelun laadun ja turvallisuuden ympäri vuorokauden, kaikkina päivinä tarpeiden mukaan yhdenvertaisesti.

Kesäkuun kokouksessaan aluevaltuusto merkitsi tiedoksi Varsinais-Suomen alueellisen hyvinvointikertomuksen vuodelta 2021. Asiakirjassa todetaan, että palvelutarpeen ja taloudellisen kantokyvyn kannalta on olennaista tarkastella väestömäärän ohella myös väestörakennetta.

Moni valtuutettu on peräänkuuluttanut tiedolla johtamista ja siinä onkin oltava tarkkana kuin porkkana. Tilastokeskuksen laatiman väestöennusteen mukaan väestöllinen huoltosuhde eli alle 15-vuotiaiden ja 65 vuotta täyttäneiden määrän suhde 15–64 -vuotiaiden määrään heikkenee vuoteen 2040 edettäessä Varsinais-Suomessa samaa vauhtia koko maan kehityksen kanssa.

Jotta sanonta “Vale, emävale ja tilasto” ei toteutuisi hyvinvointialueemme valmistelussa ja päätöksenteossa on siis tunnustettava ja huomioitava se tosiasia, että hyvinvointialueen sisällä on suuria alueellisia eroja sekä lähtötilanteessa että tulevassa kehityksessä.

Kun Turun seudulla huoltosuhteen ennakoidaan vuoteen 2040 mennessä heikkenevän kuluvan vuoden ennusteesta 57,1:sta 60,8:aan, niin muilla Varsinais-Suomen seuduilla huoltosuhde on jo tällä hetkellä selvästi heikompi ja sen ennakoidaan heikkenevän edelleen tasolle 81,5–95,2 vuoteen 2040 mennessä.

Kun käsittelimme täällä viimeksi lokakuussa 2022 hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvien palvelujen asiakasmaksuja, moni valtuutettu puhui kauniisti yhdenvertaisuuden toteutumisesta, asukkaiden tasavertaisesta kohtelemisesta, terveyserojen kaventamisesta ja monesta muusta seikasta, jotka puoltavat palvelujen osittaista tai kokonaista maksuttomuutta.

Asian esittelytekstissä kerrottiin Varsinais-Suomen sosiaali ja terveydenhuollon asiakasmaksutuottojen tulevan olemaan ennakkoarvioiden mukaan noin 144 miljoonaa euroa vuodessa. Tätäkin tuloa voi halutessaan vähätellä, kuten valtion velkaa.

Tosiasia on kuitenkin se, etteivät asiakasmaksut todellisuudessa ole suurin este palveluihin hakeutumiselle tai palvelujen saavutettavuudelle. Yhdeksi todelliseksi esteeksi palvelujen saamiselle muodostuu haja-asutusalueiden pitkät välimatkat, heikkokuntoinen tiestö, kela-taksien heikko saatavuus ja sekä niiden yhteiskunnalle, että asiakkaalle kallista hinnoittelu ja niin edelleen ja edelleen.

Meillä haja-asutusalueilla asuvien murheet tuntuvat olevan kovin vieraita suurelle osalle tässä salissa ja täysin eri mittakaavassa kuin täällä Föli-reittien varrella asuvilla.

Toivon, että jokainen aluehallituksessa ja aluevaltuustossa päättäjänä toimiva tutustuisi oman hyvinvointialueensa todellisiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin mentäessä yhä syvemmälle kohti hyvinvointialueemme toimintaa ja johtamista.

Kauniit sanat palvelujen yhdenvertaisuudesta ja saavutettavuudesta vailla todellista tietoa asukkaiden arjesta ovat kuin “Keisarin uudet vaatteet”.

Sanna Pitkänen
aluevaltuutettu

SOTE ja HYTE, ne yhteen sopii!

Alueellista sote-kehittämistä on nyt viety kohti vuoden vaihdetta laajalla hankekokonaisuudella. Hankkeet sitovat alleen joukon erilaisia palvelusisällön ja toimintatapojen kehityskohteita, joiden lisäksi Varsinais-Suomessa on käynnissä myös monia muita kuntien ja kolmannen sektorin ohjauksessa olevia sote-kehityshankkeita. Käytännön kehittämistyöhön on valjastettu satoja muutenkin kiireisiä sote-alan ammattilaisia oman työnsä ja toimensa ohessa myös Varsinais-Suomessa.

Hankkeissa syntyneet, tarkan seulan ja jatkojalostuksen läpikäyneet uudistukset eivät tule käytäntöön nappia painamalla. Sain viime viikolla kurkistaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen hanketyöryhmän aarrearkkuun ja on selvää, että kehitystyön puutteesta tämä uudistus ei jää kiinni. Vuoden vaihteen jälkeen, henkilöstön siirtyessä hyvinvointialueen johtoon kehityskuvaukset ja -suunnitelmat saavat varmasti lihaa ympärilleen ja tulemme näkemään, miten hyvinvointialue alkaa vastata uusin tavoin järjestämislain (612/2021, 4 §) vaatimukseen, jonka mukaan hyvinvointialueen on suunniteltava ja toteutettava sosiaali- ja terveydenhuolto sisällöltään ja laadultaan sellaisena kuin asiakkaiden tarve edellyttää.

Tehtäväjako hyvinvointialueen ja kunnan välillä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osalta alkaa valjeta kuntien päättäjille viimeistään nyt tulevan vuoden talousarviota valmisteltaessa. Kuntien rahoitukseen tulee vuoden 2023 vaihteesta uusi valtionosuuden lisäosa, jonka kohdistuu puhtaasti hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Jokaisen kunnan HYTE-kerroin tulee määräytymään osaksi niiden tekemän hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyön mukaan ja tällä halutaan varmistaa kuntien aktiivinen toiminta asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi myös tulevina vuosina.

Jos ajatuksena on ollut, että kunnista siirtyy kaikki SOTE-palvelut resursseineen hyvinvointialueelle niin nyt odotusarvona on, että jatkossa jokaisesta kunnasta löytyy kunnan johtoryhmään kuuluva hyvinvointikoordinaattori. Tehtävään liittyvät toteutustavat tulevat varmasti vaihtelemaan kunnan koon ja talouden mukaan, mutta työ on otettava tosissaan. Ei tosissaan HYTE-kertoimeen sidotun rahan, vaan kuntalaisten hyvinvoinnin- ja terveyden vuoksi sekä SOTE-palvelujen kantokyvyn varmistamiseksi.

HYTE-kerroin lasketaan erilaisia indikaattoreita käyttäen ja niiden avulla arvioidaan kunnan voimavarojen käyttöä ja toimia hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Tarkastuskohteista 2/3 muodostuu liikunnan, kulttuurin ja perusopetuksen puolella ja 1/3 kunnan johtamisessa. Yksi kuntajohtamista koskeva tarkastelukohde on tehtävien päätösten hyvinvointi- ja terveysvaikutusten ennakkoarviointi, joka on otettava kunnissa käyttöön vuoden 2023 alusta alkaen. Myös tarkastuslautakunnan tulee jatkossa arvioida miten päätösten ennakkoarvioinnit vaikuttavat lopulliseen päätöksentekoon ja sitä kautta kuntalaisten hyvinvointiin ja terveyteen. Näin tiedolla johtaminen nousee jatkossa myös kunnan toimintaa ja taloutta tarkastavien tarkastuslautakuntien arvioinnin kohteeksi.

Lukuisien muiden muutosten ohella nämäkin asiat tulisi siis ottaa nyt huomioon kuntien talousarvioita ja -suunnitelmia laadittaessa. Ja tuttua asiaahan tämä on, sillä kunnan tehtävänä on edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla. Näiden asioiden tulee toteutua niin strategisessa linjauksessa, kuin arjen käytännöissäkin. Kuntalaisten tukiverkko kasvaa, kun SOTE ja HYTE yhteen sopii!

Terveisin,
Sanna Pitkänen
aluevaltuutettu
eduskuntavaaliehdokas (kok)